Blogi

Blogissa pääset seuraamaan Kivi-juhlien toimintaa ja tuotannon valmistumista eri näkökulmista

Lukisinko Seitsemän veljestä uudelleen?

19.8.2020

Monet meistä ovat lukeneet Seitsemän veljestä jo koulussa, mutta ei ehkä sen jälkeen. Luin kirjan minäkin ensimmäisen kerran koulussa ja sen jälkeen eri-ikäisenä parikin kertaa kokonaan sekä usein osia sieltä täältä – ja nyt taas.

Tuo Aleksis Kiven mestariteos viettää 150-juhlavuotta. Nurmijärvellä olemme pitäneet kirjaa lukuisin tavoin esillä. Nyt näemme sen jälleen kerran Taaborilla uutena sovituksena. Miksi emme siis lukisi myös itse kirjaa joko uudelleen tai ensimmäisen kerran?
Vaikkapa siksi, että se voi antaa nyt aivan uuden kokemuksen ja siitä voi löytyä kokonaan uusia puolia. Kirjaa voi peilata nykyaikaan ja kysyä, onko se kestänyt aikaa? Samuli Reunasen ohjaaman esityksen nähtyään voi lukea kirjan ja verrata omaa tulkintaa ohjaajan näkemykseen.
Kirjallisuuden tuntijat ovat sanoneet Seitsemän veljestä olevan paitsi ensimmäinen kunnollinen suomenkielinen kaunokirjallinen teos myös toistaiseksi kaikkien aikojen paras. Näkemykseen on helppo yhtyä.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tänä vuonna julkaisema, Sakari Katajamäen toimittama juhlapainos tarjoaa lukemiseen erinomaisen mahdollisuuden. Teos on todella upea. Se tuntuu hyvältä ottaa käteen, mikä on minusta tärkeä hyvän kirjan ominaisuus – tietysti sisällön ohella.
Se on lukemaan houkutteleva, mistä kiitos graafiselle suunnittelijalle Sanna-Reeta Meilahdelle.
Uudessa laitoksessa on itse romaanin lisäksi paljon kiinnostavaa lisäaineistoa. Siihen sisältyy erinomainen opas teoksen lukemiseen. Siitä löytyy myös tiivistelmät kirjan neljästätoista luvusta. Juhlapainosta onkin helppo lukea vaikkapa pala kerrallaan.

Kirjassa on myös selityksiä Kiven sanastoon sekä hakemistot henkilöistä ja tapahtumapaikoista. Jopa lauluista ja tarinoista on oma hakemistonsa, joiden avulla ne löytyvät varsinaisen romaanin sivuilta. Lopussa on kirjallisuus- ja lähdeluettelot.

Kivi kertoo Jukolan talon seitsemän pojan tarinan yhteiskuntaa vastaan kapinoivasta veljessarjasta sen luotettaviksi jäseniksi. Pääjuonen lisäksi siinä on paljon sivujuonteita ja tarinoita, pääosin hauskasti kerrottuna. Ihmettelen (=ihailen), että Kivi sen aikaisissa oloissa kykeni näin mittavaan teokseen.

Seitsemän veljestä on eittämättä Kiven pääteos, jonka hän sai valmiiksi vuonna 1870 pari vuotta ennen varhaista kuolemaansa.

Kivi kuvaa meitä suomalaisia. Kansa eli käännekohdassa. Maa alkoi teollistua ja kehittyä kohden itsenäisyyttä. Hän luonnehtii suomalaisten kansanluonnetta verrattomalla tavalla. Suomalaisten maailmankuva alkoi avartua, oppihan kansa vähitellen lukemaan.
Kirjaa voi lukea monelta kantilta. Siitä löytyy myös vahva nurmijärveläinen näkökulma. Kiven kieli on rikasta. Se sisältää runsaasti kielikuvia ja ajatuksia, joita yhä lainataan.

Vaikka se kertoo 1800-luvun Suomesta, se on yhä 150 vuotta myöhemmin klassikkojen tapaan ajankohtainen, kuten Kivi-juhlien tämän kesän ohjaaja Samuli Reunanen on sanonut.
Osa kirjan mainetta on professori August Ahlqvistin arvostelussaan antama täystyrmäys Kiven teokselle heti sen ilmestyttyä. Nyt Ahlqvistin kritiikki tuntuu huvittavalta ja osoituksena siitä, miten uuden arvoa ei aina heti huomata tai tunnusteta. Kuinka väärässä Ahlqvist olikaan!

Markku Jalava

Kuva: Aleksis Kivi katselee nykymaailmaa Nurmijärven pääkirjaston edustalla. Sylissään hänellä on kirja, ehkä juuri Seitsemän veljestä? Veistoksen tekijä on Aukusti Veuro (1934). Väinö Aaltosen versio on Rautatientorilla Helsingissä.

Miten minä olenkaan kulkeutunut Kivi-juhlien huonekuntaan – maailman parhaaseen joukkoon?

18.8.2020

Olenhan pesunkestävä stadin friidu, tosin toinen jalkani on aina ollut Palojoella äidin sukuni synnyinsijoilla. Asutan myös nykyään äitini lapsuuden kotia Maisinkujalla, aivan Taaborinvuoren kupeessa.

Pappani Heikki Keto oli perustamassa Kivi-juhlia 1953 ja henkeen ja vereen ”Kivimies”. Suvussamme on aina ollut Taaborin talkoolaisia; pappa, mummo, täti ja äitini eno sekä veljeni. Olinpahan minäkin aikoinaan Nummisuutareiden hääväessä, kun vietin kesiäni mummolassa. Urani näyttämöllä tyssäsi siihen, että halusin mennä välillä stadiin, kun rakkaita sukulaisia tuli pohjoisesta kylään. Vilho Siivola oli tarkka mies; jos ei ollut kenraaliharjoituksessa, ei ollut asiaa näyttämölle. Siihen menivät sitä ennen harjoitellut näkkileivän varastamiseni hääpöydästä. En ole katkera, mutta muistan asian edelleen, yli 50 vuoden jälkeen.

Pappani kuului myös ensimmäiseen juhlatoimikuntaan. Tilamme hevonen oli myös alkuvuosina näyttämöllä. Historian kirjoitukset ja suvussa suusta suuhun kulkenut tarina kertoi, että papan kiinnostus Kiven tuotantoon juonsi ehkä siitä, että hänen isänsä Henrik Lindfors toimi Aleksis Kiven isän kraatari Eerik Juhana Stenvallin luona räätälinopissa. Heidän kotitalonsa oli museon ”yläparkin” kohdalla. Mennessään oppipojaksi hän oli 10 vuotias. Aleksis Kivi oli Henrikkiä 9 vuotta vanhempi. Henrik oli Stenvallin oppipoikana ja myöhemmin kisällinä, ”sällinä” yhteensä n. kuusi vuotta. Vaikka hän nukkui yöt kotimökissään tien toisella puolella, hän söi ateriansa oppimestarin perheessä ja oli ajan tavan mukaan kuin perheenjäsen. Henrikin kasvaessa ikäero Aleksin ja hänen välillään suhteellisesti pieneni ja heistä tuli hyvät ystävykset. Hän oli usein Aleksin seurana metsästysretkillä tämän tullessa kotiin lomailemaan.

”Salimme” seinällä on kraatari Lindforsin kahdet sakset, edelleenkin toimivat ja terävät! Perheen tarina kertoo niitä käytetyn Stenvallin talossa kisällinä ollessa. Kirjailijan väitetään kertoneen hänelle myös kirjallisista töistään ja lahjoitti hänelle mm. Seitsemän veljeksen tekijänkappaleen. Tätä kappaletta lainailtiin kuulemma ahkerasti, sillä kirjoja oli kylässä vähän ja suuri osa kyläläisistä köyhiä mökkiläisiä. Tarina kertoo, että jonkun lainaajan jäljille teos sitten hyvin loppuun luettuna hävisikin. Olisipa aarre omistaa Seitsemän veljeksen ensipainos tekijän omakätisin omistuskirjoituksin! Perusteellisesta siivouksestani ja useiden perintökerrosten jälkeen sitä ei todellakaan ole löytynyt. Joku sen siis saattaa onnellisena omistaa, tuskin se roskiin on joutunut.

Ensimmäinen oma muistikuvani Kivi-juhlilta on noin viisi vuotiaana. Menimme näytöksiin mummon tai papan kanssa pellon poikki ja kiipesimme Taaborille takakautta. Tämä tuntui kaupunkilaislapsesta kummalliselta; miksi ei maksettu? No, ei tietenkään koska mentiin talkoisiin ja pellon poikki oli lyhin matka. Siihen aikaan näyttämön vasemman sivuston kallioilla ei juurikaan ollut kasvillisuutta sekä ehkä ketterät jalat kalliokiipeilyyn. Kerran taas näytöksen väliajalla mummo istutti minut kivelle odottamaan kun hän haki jäätelöä. Hänen palatessaan minut oli ympäröinyt joukko ihmisiä, jotka surkuttelivat yksinäistä lasta. Aika oli tullut pitkäksi, itkuakin olin tuhertanut ja kyselijöille vastannut ”mummo on minut jättänyt yksin ja lähtenyt”. Asiasta varmaan keskusteltiin myöhemmin, en sitä muista, mutta tarinaa kerrottaessa on kyllä painotettu, että ”nolasin mummon”.

Kiven teokset tulivat lapsuudessa tutuksi koko lapsikatraallemme (minä ja kolme veljeäni). Seitsemän veljestä -romaani oli kultaisin reunoin varustettu kuvitettu juhlapainos. Sitä eivät lapset tietenkään saaneet lukea. Luettavanamme oli fraktuuralla painettu, mielestäni kaunis teos. Se tuli ahmittua moneen kertaan kesälomien aikana. Autoinpa yhtä veljistäni ymmärtämään teosta, jonka mielestä siinä oli kauheaa tekstiä, eikä siitä saanut selvää, kun ei ollut suomenkieltä, sanoi hän.

Aloimme viettää kesiämme Palojoella 2002 mummolani jäätyä minulle. Keskustelimme usein siitä mieheni Vekan kanssa, että mentäisiinkö Taaborille talkoisiin. Hän totesi, että eiköhän tässä ole tontilla riittävästi talkoita. 2005 palattuani työmatkalta USAsta hän oli vastassa kentällä. Autossa matkalla kotiin Veka kysyi ”onks sulla jotain huomenna?”. Töihin sanoin meneväni. ”Ei, kun illalla. Mulle soitettiin ja kysyttiin menisimmekö myymään makkaraa Taaborille", Veka jatkoi ja minä lupasin, vaikka olimme sopineet, että emme mene. Veka tunnusti sanoneensa talkoovastaavalle Sepolle, että ”sehän kuuluu vähän niin kuin tilan velvoitteisiin”.
No sillä tiellä ollaan, Salmujen jäätyä eläkkeelle makkaranpaistosta aloimme vastata grillistä. Vähitellen ”luisuimme” auttamaan lavarakenteluissa jne. Vanhan perintötilani aarreaitasta on vuosien varrella löytynyt paljon näytelmiin sopivaa tarpeistoa. Tulipa siten sukellettua tarpeistovastaavaksikin, eikä kaduta. Tarpeita on riittänyt vuosien varrella monia ja mielenkiintoisia. Jokaisella ohjaajalla on omat visionsa, joita on sekä mukavaa ja mielenkiintoista kuin haasteellistakin toteuttaa.

Minut tuntevat tietävät, etten ole myöskään hiljaisimmasta päästä. Liekö se johdattanut minut harjoituskuiskaajan rooliin. Kun tyttäreni kuuli, että olen kuiskaaja, hän ihmetteli mikä teatteri minut värvää kuiskaajaksi, no vastaus on tietenkin ulkoilmateatteri. Kesämme menee siis mäellä kaikissa harjoituksissa hoitaen tarpeistoa sekä erilaisia lavastukseen liittyviä rakennusprojekteja. Näytösten alkaessa siirrymme grillille myymään ”makkaraa, ryynärii, maissii ja paprikaa”. Olen ollut myös Kivi-juhlien johtokunnassa joitain vuosia. Kuinka ollakaan, sihteeri/jäsenvastaava, sitä kun ei osaa olla olematta ”suuna-päänä”, niin kuin äitini sanoisi.

Nämä runsaat 15 vuotta mäellä ovat olleet mielenkiintoisia, paljon antavia sekä ihania. On kiva tehdä tärkeää työtä Aleksis Kiven, hänen elämänsä ja teoksiensa sekä aikalaistensa tunnetuksi tekemiseksi. Taaborin huonekunta vanhoine, vaihtuvine, uusine, lapsesta kasvavine jäsenineen on hienosti toimiva, toisiaan kunnioittava yhteisö. Sen osana ja jäsenenä on kunnia olla!

Maikki Tervonen
Kuiskaaja
Grillivastaava
Tarpeistovastaava
Johtokunnan sihteeri ja jäsenvastaava

Aleksiksen matkassa

27.7.2020


Aleksis Kivi on ollut minulle aina tuttu, asuivathan mummoni ja vaarini Aleksis Kiven kadulla Helsingissä. Lisäksi toisen isoäitini isoisä oli käynyt samaa rippikoulua Aleksiksen kanssa Nurmijärvellä asuessaan Siippoon Nummi-Mattilassa. Lapsuusperheeni kesäretket suuntautuivat usein kesäisin eväiden kera Nummi-Mattilan asumattoman ja aution entisen sukutalon pihapiiriin. Talo oli rakennettu 1820-luvulla ja jäljellä oli enää päärakennus ja yksi luhtiaitta. Mukana ollut isoäitini kertoi lapsuuden leikeistään pihapiirissä, Aleksiksen rippikoukukaveri-isoisästään ja ystävällisestä isoäidistään, joka petasi isoäitini ja hänen sulhasensa samaan kammariin. Häitä sitten pidettiin vähän suunniteltua aiemmin vuonna 1917. Samaisen peräkammarin ovi on nyt oman makuukammarimme ovena. Nummi-Mattilassa kuvattiin Nummisuutarit -elokuvaakin. Päärakennus toimi Karrin talona ja sitä varten taloon rakennettiin pari valeikkunaa, jotka sitten jäivät pysyviksi. Taloa ei enää ole, mutta muistot elävät.


Varmaan tästä historiasta johtuen isäni luki meille lapsille Seitsemää veljestä iltasaduksi jo varhain. Olin 7-vuotias ja pikkuveljeni 4-vuotias, mutta sujuvasti kuuntelimme veljesten seikkailuja, vaikka emme ole voineet kaikkea ymmärtääkään. Koulussa olen säästynyt Kiven pakkoluvulta - luultavasti onnekseni. Mutta enpä aavistanut, että joskus muutan Nurmijärvelle ja opastan kirkossakävijöitä katsomaan Kiven naisihanteeksi muodostunutta Madonnan kuvaa kirkon lehterin taulussa. Vielä vähemmän aavistin löytäväni itseni Nurmijärven Kivi-juhlien näyttämöltä Nummisuutareiden hääväestä vuonna 2001. Pääsin mukaan Taaborin huonekuntaan, lämpimään yhteisöön, jossa yhdessä tavoiteltiin hyvää ja koskettavaa esitystä katsojille. Mäelle kiivetessä arjen asiat unohtuivat ja mieli siirtyi toiseen tilaan ja toiseen kieleen; Kiven kieleen.


Nuorena ihailin taitoluistelijoita Susanna Rahkamoa ja Petri Kokkoa. Haaveilin itsekin pääseväni joskus liukumaan jäälle uljaan parin kanssa yleisön seuratessa tarkasti. Se haave ei toteutunut, mutta Seitsemän koiraveljeksen toisena esityskesänä vuonna 2005 tajusin unelmani toteutuvan. Olin Kalvean Immen roolissa porsaana ja sulhasenani, variksena, oli nuori Johannes Holopainen. Liu'uimme näyttämölle juuri kuten Rahkamo-Kokko. No, olin porsaspäähine päässä ja yli 40 -vuotias, mutta mitä siitä! Katsomo oli aina täynnä ja lapset seurasivat herkeämättä esitystä. Aina kannattaa siis haaveilla! Haaveet voivat toteutua merkillisillä tavoilla.


Olen saanut myös tehdä Kullervo-näytelmän Sinipiian ja Nummisuutarien Jaanan roolit, sekä päässyt kuoroon Aleksis Kiven elämä -näytelmässä - ja nauttinut joka hetkestä hurjasti. Sittemmin olen siirtynyt enemmän taustajoukkoihin, Kivi-juhlat ry:n johtokuntaan ja erityisesti talkoohommiin, mahdollistamaan upeiden esitysten järjestämistä esityspäivinä. Kaikissa tehtävissä olen kokenut pääseväni toteuttamaan yhdistyksen tavoitetta: Aleksis Kiven kirjallisuuden ja aikakauden esillä pitämistä teatterin ja muun taiteen keinoin. Teemu Keskisarjan Aleksis Kiven elämänkertomus -kirjan jälkitunnelmissa toivon Aleksiksen nyt näkevän, että vietetään täällä potraa Veljesten 150 -vuotisjuhlavuotta, vaikka sellaisesta hän ei uskaltanut uneksuakaan saamansa murskaavan kritiikin jälkeen.


Tervetuloa Taaborin huonekuntaan! Tehtäviä on tarjolla lipunmyynnistä järjestyksenvalvontaan tai kahvinkaatoon hyvässä seurassa! Mutta varoitus: haaveet saattavat toteutua, koronasta huolimatta!


Kaikkien erikoisjärjestelyjen keskellä vielä toivon, että "Onni, muhkea onni olkoon ainoa toverimme täällä kaikissa toimissa ja töissä, joihin vaan kyntemme pystyy."

Talkoovastaava, "Mallu" Marjut Timonen

Kivi kantaa

25.5.2020

Minulla Aleksis Kiven teokset ovat kulkeneet mukanani aikalailla läpi elämän, mutta muistan ensimmäisen kerran, kun pysähdyin ajattelemaan hänen aikaansaannoksiaan lukion ensimmäisellä luokalla. Meidän täytyi lukea Kiven Seitsemän veljestä. Aluksi ajatus kuulosti tylsältä ja vastenmieliseltä, mutta kun sain juonen kulusta kiinni, teksti tempaisi mukaansa ja veljesten seikkailu alkoi kiinnostaa minua. Vaikka ajankuva onkin Seitsemässä veljeksessä eri, on romaanin teemat silti ajankohtaisia yhä tänäkin päivänä. Siksi on hienoa nähdä kuinka Veljekset ovat edelleen säännöllisesti esillä pienten ja suurten teattereiden ohjelmistossa.

Kivi-juhlille päädyin Lea Hirvasniemi-Haverisen houkuttelemana jo seuraavana keväänä, kun olimme Kiven kanssa “ystävystyneet”. Kai Lehtinen ohjasi Seitsemää veljestä ja Toukolan poikiin tarvittiin lisää näyttelijöitä. Aluksi ajattelin olevani mukana vain tämän yhden produktion ajan. Kun veljeksiä oli kaksi kesää esitetty, ja kuulin millainen seuraavasta produktiosta oli tulossa, niin pakkohan se oli lähteä mukaan Samuli Reunasen Aleksis Kivi -musiikkinäytelmään. Sain myös ensimmäiset replikoivat roolit tuolloin, nuoren Juhanin ja Swanin. Kivi-juhlien huonekunnasta alkoi pikku hiljaa muodostua oma omituinen perheensä. Nuorimmat eivät olleet vielä koulussa ja vanhimmat jo pitkällä eläkkeellä, mutta silti puhalsimme yhteen hiileen. Tämä on se taika, joka saa aina kiipeämään mäelle rooliin kuin rooliin. Milloin olen tuonut lavalle kanoja, ja milloin loistanut Nummisuutarin Eskona. Vaikka Eskon rooli on minulle itselleni merkittävin, on jokainen rooli teoksen kannalta yhtä tärkeä.

Kiven lahja suomalaisille on ainutlaatuinen ja arvokas. Hän sanoitti silloisen arjen ja ympäristön selkeästi, mutta samalla ajattomasti, jolloin teksti tempaa aina mukaansa. Ja kuinka rikas onkaan se kieli, joka sulasta tuli. Lukemattomat sananlaskut, runot ja tarinat. Toivon, että jokainen löytäisi itsensä Kiven tekstien pariin, lukemaan runoja, katsomaan esityksiä ja inspiroitumaan - jättämään oman jälkensä tuleville polville. Sen takia on suuri kunnia olla mukana Kivi-juhlien johtokunnassa edistämässä, että Kiven tekstit säilyvät suomalaisen teatteritaiteen peruskalliossa.

Mikko Hyypiö

Minä ja Aleksis Kivi

19.4.2020

Teen paljastuksen; minun ja Aleksis Kiven suhde alkoi vasta kesällä 2015 ja missäpä muuallakaan kuin Nummisuutarien treeneissä Taaborinvuorella. Koen tarpeelliseksi selittää myöhäisherännäisyyteni, sillä ikääni nähden myöhäisen tapaamisen yksi syistä oli varmaankin se, että olen Tampereen likkoja nääs. Siellä puhuttiin Lauri Viidasta, siitä pispalalaisesta (nyky-)kirjailijasta. Nurmijärvelläkin asuessani kului yli vuosikymmen ennen kuin Kiven tapasin. Kummallista minulle, jonka äiti oli syntynyt Aleksis Kiven päivänä 10.10. Liput liehui, mutta kansalliskirjailijasta ei puhuttu - äidistä vain ja kakkua syötiin.

Minusta on hienoa, että kuitenkin viimein tapasimme. Yhteinen tiemme ei ollut heti ruusuilla tanssimista, eikä vaaleanpunaiset sydämet leijuneet ympärilläni. Olin pikemminkin hämmentynyt kaverin tekstistä ja pelkäänpä, että osa jutuista meni, ilman syvällistä analyysia, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ympäristö, näyttelijät ja koko tuotantotiimi ottivat minut sydämellisesti vastaan, mikä helpotti huomattavasti totuttautumista alun vaikeahkoon tekstiin. Siten sain projektista myös onnen tunteita, jotka ovat kantaneet näihin päiviin asti. Kuulua huonekuntaan. Elämä on iloleikki!

Kylän naisena ja perkeleenä housuissa sain seurata hieman sivummalla Kiven tekstin soljumista, hiljaa kypsyttelin mielessäni alkuun koukeroisilta vaikuttavia lauseita. Mikko Hyypiö Eskona suolsi tekstiä siihen tahtiin, etten perässä pysynyt. Pikkuhiljaa maukkaimpia repliikkejä jäi päivän päätteeksi mieleeni pyörimään, joita saatoin myöhemmin viljellä perheelleni sopivina annoksina. Jo ensimmäisenä kesänä läheiseni merkillepanivat oudot, joskin myönteiset kulttuuriharrastukseni vaikutukset.

Kun sitten tein Annan roolin Yössä ja Päivässä, olin kuin uudestisyntynyt. Teksti oli varsin ymmärrettävää ja sitä oli helppo käsitellä, vihassa, hämmentyneenä, toivottomana ja toiveikkaana. Tässä elämänpolullani minun rakkaus Aleksikseen roihahti. Miten kauniisti ja kiireettömästi tekstiä voidaan tuottaakaan! Yhdet suosikkirepliikkini tulkitsi Senni Kaavinen (silloin 15 v.) sokean Liisan roolissa, jossa näön takaisin saaneena ihasteli luonnon kauneutta. ”Tämäkö se viherjäinen maa, ja taivas tuo? Taivas, niin juhlallinen ja pyörryttävän korkea? Tämä on siis maailma, ihmisten asunto. Miksi ei enkelten?” Tehkää retkiä luontoon tai astukaa vaikka vain pihalle kodeistanne, niin vieläkin – 150 vuotta myöhemmin – voitte nähdä luonnon samanlaisena. ”Mutta tuossahan ne kaksi koivua, joiden juuria niin monet kerrat olen syleillyt, kuullellen heidän hienoa kohinaansa. Kuinka ihanat on heillä hameet ja kuinka komeasti kohoovat he ylös kohden äänetöntä, uneksuvaa taivasta!” Ei tässä voi olla kuin rakastunut <3

Jos et vielä tunne Aleksis Kiveä, anna hänelle mahdollisuus, tutustu kansalliskirjailijamme rikkaaseen kuvakieleen ja mistäpä sitä tietää, vaikka rakkaus nuolineen osuu sinunkin sydämeesi.

Stella Wnuk

Kivi on aarre, josta tuntuu riittävän loputtomasti ammennettavaa

1.3.2020

Rakastan Kiven kieltä. Muistan lukioikäisenä, kuinka luokallamme oli juurikin seitsemän nuorukaista, joille lankesi Seitsemän veljeksen ääneen lukeminen ja roolituskin aivan kuin itsestään. Ihmeesti noista lähiöpojista kehkeytyivät veljesten lähes arkkityyppiset hahmot. Poikien lukukinkereitä oli hykerryttävää seurata ja koin, että pääsen Kiven kieltä kuunnellessani osalliseksi jostain ajattomasta ilosta ja juurevasta kauneudesta. Nautin niistä mielikuvista, joita syntyi hänen välittäessään ihmiskuvaansa ja maailmankatsomustaan lämpimin ja humoristisin kielikuvin.


Miten paljon Kivi onkaan mieli- ja kielikuvillaan vaikuttanut tavallisten ihmisten ajatuksiin suomalaisuudesta ja ihmiselosta! Kivi kuvasi meidän metsäistä ja ankaranherkkää luontoamme mukaansatempaavan kokemuksellisena tilana; ihmisluontoa hän tarkkaili ymmärtäen. Ja omaleimaisen ilmaisunsa Kivi loi täysin ilman perinteen tukea tai taakkaa. Hänen ainutlaatuisuudestaan kertoo myös se, kuinka monia eri alojen taiteilijoita hän on teoksillaan ja elämällään innoittanut. Kuvanveistäjät ovat muotoilleet maahamme kymmeniä kansalliskirjailijaa esittäviä patsaita ja muistomerkkejä. Rakkaus Kiven runoihin ja hänen teoksiinsa sisältyviin lauluteksteihin on synnyttänyt suomalaisen sydänalassa ihanasti resonoivaa musiikkia – yhteistä kulttuuriperimäämme säilöviä lauluja ja jopa Aleksiksen elämään pohjautuvan oopperan. Lukuisat ovat ne näytelmäsovitukset, joissa leat, eskot ja juhanit ilmentävät jotain olennaista meistä. Vuonna 1870 ilmestynyt mielikuvitusta kutkutteleva Seitsemän veljestä– romaani on versioitu tanssiteatteriksi, lastenoopperaksi ja monologinäytelmäksi. Ovatpa Aleksis Kiven elämä ja teokset kiinnostaneet suomalaisia elokuvantekijöitäkin maamme itsenäisyyden alkuvuosista lähtien.


Oma lukunsa Kiven mielikuvien lumoihin jääneistä taiteilijoista ovat Kiven teosten monet kuvittajat, jotka ovat visualisoineet omat taiteelliset tulkintansa Kiven tarinoista. 1900-luvun alussa julkaistu Gallen-Kallelan voimakastyylisesti kuvittama ja ”somistama” Seitsemän veljestä vaikutti pitkään käsitykseemme siitä, miten Aleksis Kiven tekstejä tulisi kuvata. Erkki Tanttu sai uransa aikana kuvittaa miltei koko Kiven tuotannon. Hän paneutui työhönsä perusteellisesti ja pyrki siihen, että kuvitus on myös kansatieteellisesti arvioiden todellisuuteen pohjaavaa. Hänen Seitsemän veljestä– romaanin kuvitusoriginaalejaan on parastaikaa (5.2. – 12.3.) kaikkien nähtävillä Nurmijärven kirjastossa.


Kaikki me tunnemme myös Mauri Kunnaksen Seitsemän Koiraveljestä, jonka värikäs ja humoristinen kuvitus yhdistettynä Kiven herkullisiin sanakäänteisiin viihdyttää lukijoita iästä riippumatta. Yksi omista suosikeistani on Riitta Nelimarkan ”ilostelevasti kuvitettu elämänkertomus” Seitsemän veljestä. Teos perustuu Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin ensimmäiseen kotimaiseen kokoillan animaatioelokuvaan, pala-animaatioon parhaimmillaan.


Kivi on aarre, josta tuntuu riittävän loputtomasti ammennettavaa. Tulevana kesänä meitä Kivi-ihmisiä kirmaa Taaborinvuorella toteuttamassa ohjaaja Samuli Reunasen teatterillista tulkintaa Seitsemästä veljeksestä. Sen tapauksen yksityiskohdat ovat vielä salaisuus, jonka paljastumista itsekin odotan uteliaan innostuneena. Kutsun sinut lämpimästi mukaan jakamaan Aleksis Kiven ajatonta tarinaa meistä ihmisistä. Kiveltä – keneltäpä muulta - löytyvät lempeän hymyn herättävät hengennostatussanat tulevan kesän teatterikoitokseemme: ”Onni, muhkea onni olkoon ainoa toverimme täällä kaikissa toimissa ja töissä, joihin vaan kyntemme pystyy.”

Niina Lehtinen

Minun veljekseni

29.1.2020

Tulevana kesänä myös Kivi-juhlilla vietetään Seitsemän veljeksen juhlavuotta - 150 vuotta teoksen julkaisemisesta. Ja mäellä kirmailee jo Kivi-juhlien kymmenennet veljekset. Itse olen ehtinyt kolmet veljekset esittää ja tulevana kesänä täyttyy neljännet veljekseni Taaborinvuorella. Ohjannutkin olen monet pikkuveljekset, mutta se on jo toinen tarina.

Näyttelin ensimmäisen kerran Kivi-juhlilla veljeksissä 1996, kyseessä oli Paavo Liskin veljekset ja sovitus oli Pekka Lounelan. Tuolloin esitin Rajamäen rykmentin Kaisaa kakaroineen, yksi kakaroistani oli pieni tyttäreni. Hyvin hän siinä sylissäni keikkui ja äiti sai harrastaa. Mikkona oli tuolloin loistava Jouni Rantakare. Mieleeni noista veljeksistä ovat tietysti parhaiten jääneet Rajamäen rykmentin kohtaukset. Veljeksinä olivat tuolloin Arto Myllärinen, Juha Poikela, Kari Kuorikoski, Harri Virolainen, Kari Vapaakallio, Eero Lounela ja Teemu Forss. Muistan edelleen elävästi, kuinka veljekset yrittivät Kuppa-Kaisaa kiusata ja kuinka oikeassa elämässä sympaattinen Arto Myllärinen oli itse piru veljekseksi, mutta Kuppa-Kaisa ei toiseksi jäänyt. Hän ennusti yhtä ja toista… ne repliikit muistan vieläkin.” tuleksi on menevä saunasi, tuleksi tupasi myös...” Veljesten esitys taisi tuolloin kestää viisi tuntia ja siinä oli kaksi väliaikaa. Oi niitä aikoja, ihmiset jaksoivat hyvin keskittyä näytelmään sen pituudesta huolimatta. Veljekset esitettiin tuolloin kannesta kanteen. Vahva muistikuva on myös yhdestä esityksestä, jolloin oli rankka vesisade. Näyttämöä ja katsomoa ei ollut katettu ja kulkeminen alkoi käymään vaaralliseksi, etenkin, kun näyttämöllä oli myös esiintymässä aito hevonen. Näyttelijät olivat märkiä, yleisö oli märkä, mutta jatkoi urheasti taiteen seuraamista, ohjaaja Liski keskeytti esityksen ja totesi, että luonnonvoimat esittäköön omat esityksensä ja taidetta jatketaan sitten elokuussa.

Seuraavat veljekseni olivatkin Katriina Honkasen sovittamat Koiraveljekset 2004-2006, joista tuli yleisömenestys, jota Meebu Lahdenpää taitavasti markkinoi. Mauri Kunnaksen Koiraveljekset, Seitsemän veljeksen teksti Honkasen sovittamana ja säveltämänä oli jotain, mitä Taaborinvuorella ei oltu aiemmin nähty. Näytelmä oli aina loppuunmyyty. Itse esitin tuossa versiossa Männistön muoria. Haastavinta oli tanssia, laulaa ja puhua se koirapäähine päässä ja saada happea. Tuolloin fyysiseen ilmaisuun täytyi erityisesti kiinnittää huomiota. Tyttärenikin oli vielä näissä veljeksissä mukana- tanssimassa Meri Nenosen koreografiaa. Liekö tuollakin kesällä ollut omat vaikutuksensa tyttäreni uranvalintaan, lukion ja tanssiopiston lisäksi, nimittäin hänestä tuli tanssipedagogi.

Kolmannet veljekseni ohjasi sitten Kai Lehtinen 2011-2012. Juhania esitti tuolloin Jussi Salminen, joka jatkoi niin monen muun Taaborinvuoren näyttelijän tavoin perinnettä, jossa roolit siirtyivät isältä pojalle. Olihan isänsä Leo Salminen esittänyt myös aikanaan Juhania. Muistan, kun Lehtisen veljekset liikkuivat ryhmänä kuin ameba paikasta toiseen ja persoonapronomineja piti korostaa repliikeissä. No arvatkaa, kuka MINÄ olin tuolloin? En ollut Männistön muori, Irja Rättö esitti muoria ja minä esitin Venlaa. Olin kyllä toistaiseksi Taaborinvuoren vanhin Venla ja taisinpa saada siitä jotain palautettakin… Nuo veljekset kestivät kolmisen tuntia, ja osa yleisöstä mietti, että kyllä kolme tuntia on pitkä esitys. Niin muuttuu maailma! Minun mielestäni, esitys kantoi, se oli täynnä Lehtisen hersyvää huumoria ja oivaltavia kohtauksia eikä ollenkaan pitkä. Missäs muualla sitä Seitsemää veljestä kannattaa kunnolla esittää kuin kirjailijan lapsuuden tantereilla?

Nyt odotan sitten jännityksellä näitä neljänsiä veljeksiäni. Ohjaajaksi on lupautunut Samuli Reunanen, joka ohjasi Kivi-juhlille 2013-2014 koskettavan Veijo Meren näytelmän Aleksis Kivi. Tulevan kesän juhlanäytöksen sovituksesta ja ohjauksesta vastaa siis Samuli ja sisälläni hyrisee iloinen odotus, sillä tiedän, että näistä veljeksistä tulee taas jotain aivan uutta, hauskaa, koskettavaa, valloittavaa. Mikä rooli minulla on tulevana kesänä? Tule katsomaan! Mietit ehkä, että onpa tylsää näytellä tai ohjata tai katsoa monta kertaa samaa näytelmää! Voin vakuuttaa, ei ole. Jokainen ohjaaja ja työryhmän jäsen tuo tullessaan tuotantoon jotain omaa ja Seitsemän veljestä kestää monenlaisia näkökulmia. Jos olet nähnyt yhden version, et ole nähnyt kuitenkaan tätä. Nähdään Taaborinvuorella!

Lea Hirvasniemi-Haverinen
Kivi-juhlien puheenjohtaja

Tietämättä vielä ohjaajan visiota ennakoin, että luvassa on...

16.12.2019

Kivi-juhlien uuden markkinointistrategian mukaisesti päätin kirjoittaa spontaanin blogi-esseen. Jatkoa seuraa vuorotellen kaikkien johtokunnan jäsenten toimesta. Nyt se alkaa!

Heippa kaikki, tässä Ode, Kivi-juhlien johtokunnan varapuheenjohtaja.
Ensi kesänä esitämme Taaborilla hauskan Kivi-näytelmän Samuli Reunasen ohjauksena. Tätä on odotettu! Tietämättä vielä ohjaajan visiota ennakoin, että luvassa on suuria tunteita, koskettavaa herkkyyttä, roisia laulua ja ehkä mielettömiä tanssiesityksiä. Ei huono. Pääosassa on seitsemän punahuulista jukuripäätä, joiden metsäretkeä saamme seurata henkeäsalpaavien toimintakohtauksien läpi - kaikki stuntit tehdään itse! Tämä kaikki suorana! Kuka putoaa ensimmäisenä, kuka saa muut puolelleen, ja kenen kantti kestää? Veljekset kamppailevat mekkosillaan luonnon ja normi-ihmisten armoilla. Teatteriparran kasvatus on aloitettu jo itsenäisyyspäivänä - bloggaan parrankasvun edistymisestä Pääsiäisblogissani.
Turkkalainen kunnonkohotusohjelma tähtää kuntohuippuihin kesä- ja elokuun suurtapahtumissa, jolloin alkukantainen fyysinen ja henkinen suorituskyky pitäisi olla kohdillaan. Mutta selviävätkö kaikki veljekset kesään saakka, kuinka moni kestää esityksestä toiseen kohoavat haasteet, kenen on Venla-rakas, jos kenenkään? Mielettömän upeat ajanmukaiset efektit, (mm. kannettava akkukäyttöinen usvageneraattori, melulaite lentokoneiden jyrinän peittämiseen sekä useat langattomat naamioidut mikrofonit), takaavat täydellisen aisteja hivelevän nautinnon. Näytelmä on todellinen rom-com-scifi-toimintadraama: pääosin inhimillisiä tunteita, kuumatka esoteerisella tekniikalla, hyvää läppää ja pelottavia juttuja, sekä niiden hykerryttävää odotusta, ja loppu ihan ok. Sopii myös lapsille. Sadekatos. Jos tykkäät tästä sisällöstä, niin jees.

Terkut
Olli Yli-Harja

Toivoa minä haluaisin antaa

Tänä kesänä tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun idea rosvot-näytelmästä sai alkunsa. Erkki Herola kertoi Seitsemän koiraveljestä näytelmän loppukaronkassa kirjasta, joka oli vastikään ilmestynyt. Kirja oli Heikki Ylikankaan Nurmijärven rosvot. Luin ja innostuin. Kerroin ideasta tuottaja Meebu Lahdenpäälle ja hän jakoi innostukseni. Siitä alkoi pitkä taival.

Minua kiinnosti, miksi Mikko Södergård tunnusti tekemänsä rikokset. Ilman tunnustusta ei rosvoja olisi voinut tuomita. Ajan tapahtumista löytyi paljon yhtymäkohtia nykypäivään: toivottomuus, näköalattomuus, sivullisuus. Ylivelkaantuneet ihmiset, jotka joutuivat elämään liian pienillä palkoilla. Kodittomiksi joutuneet, itsensä tarpeettomiksi tuntevat ihmiset vaelsivat etsimässä edes pientä toivon pilkahdusta. Mikko oli perheellinen mies, joka joutui luopumaan perheestään taloudellisista syistä. Oliko väkivaltaiseksi muuttunut toiminta liikaa Mikolle, joka näki tekojensa seuraukset, jotka väistämättä koskettivat myös lapsia?

Esitutkimustyö, kirjoittaminen ja säveltäminen vei useita vuosia. Sain sparraus-apua useilta hyviltä ammattikirjoittajilta, mm. Saara Cantellilta, Titta Haliselta ja Leena Virtaselta ja monilta muilta. Heille kiitos avusta ja tuesta! Samaan aikaan sävelsin musiikkia ja siitä tehtiin levy Joutomiehiä. Muusikot ovat oman Tulilintu-orkesterini soittajia ja sovitukset teimme yhdessä. Tuotimme vielä tarinakonsertin, jossa esiinnyin yhdessä Tulilinnun ja Tanssiteatteri Tsuumin kanssa. Silloinkin oli koreografina Petri Kauppinen.

Tuotantoa yritettiin käynnistää jo aiemmin, mutta sen aika tuli nyt. Alusta asti Meebun kanssa päätimme, että tehdään joka osa-alue erityisellä huolella markkinoinnista ja tiedottamisesta itse tuotantoon. Järjestimme seitsemän koe-esiintymistilaisuutta, joissa kävi lähes 120 esiintyjää. Ja mikä joukko meillä onkaan kasassa! Uskomaton määrä taitoa ja innostusta. On loistavia laulajia, upeita tanssijoita, kaikkensa antavia näyttelijöitä.

Tämä matka on ollut pitkä ja välillä kivinen, mutta mikä ilo onkaan saada nähdä unelman nousevan pala palalta Taaborinvuorelle! Yksi itselleni iso uusi asia on ollut skenografian tekeminen. Niinkuin usein käy, pakko on paras muusa: emme pystyneet palkkaamaan lavastajaa, joten sisätilojen tuominen ulkonäyttämölle jäi minun kontolleni. Ja siitä syntyikin sitten koko teoksen kantava estetiikka: elävät seinät, jotka todistavat tapahtumia yhtä hyvin krouvin remakassa kuin ryöstöjen yhteydessäkin.

Haluan kiittää kaikkia tekijöitä, olette upeita! Petrille lämmin kiitos ammattitaidosta, innostuksesta, ilosta, joka tarttuu!

Ja ihan viimeiseksi haluan kiittää rosvo-toveriani Meebua: ilman sinua ja uskomatonta ammattitaitoasi en olisi tähän valtavaan urakkaan uskaltanut lähteä!

Katriina Honkanen
ohjaaja, käsikirjoittaja ja säveltäjä

Rakkauden voima ja vaikeus



Juhlien teemana oli Rakkausjuhla kesinä 2017-2018.

Kahdesta Aleksis Kiven pienoisnäytelmästä koostuvassa esityksessä on tuolle nimelle katetta runsain mitoin. Tarjolla on kaunista katsottavaa, reipasta dialogia ja ajankohtaista sisältöä parin tunnin verran. – Ja mainiot loppuhuipennukset!

Molemmissa näytelmissä keskeisenä aiheena on rakkaus: Kihlauksessa rakkauden vaikeudet, Yössä ja päivässä rakkauden voima ja kauneus.

Aleksis Kiven tekstin ja taiteilijaprofessori Atro Kahiluodon sovituksen ajankohtaisuus yllättää. Esitys ei ole vanhan muistelua, vaan se osuu suoraan tähän päivään.

”Tässä tapahtuu tänäpän kihlaus”

Kihlaus on selvemmin komedia. Nimensä mukaisesti kyse on kihlauksesta, jota puuhataan Aapelin ja Herrojen Eevan kesken. Aapeli (Erkki Herola) ja Eenokki (Juha Latvala) ovat kraatareita (=vaatturi, räätäli) ja vanhoja nuoria-miehiä, kuten ”täkstiin” on Kivi merkinnyt.

Heidän oppipoikansa Jooseppi on kolmas mies. Hän on fyysisesti ja henkisestikin näistä vikkelin (Akseli Lehtinen!). Jooseppi huomaa ensimmäisenä, että ”kyllä siitä nyt toinen elämä nousee tähän huoneeseen”.

Eevaa mehevästi esittävä Irja Rättö pitää miehet hyvin otteessaan. Miehet hämmästelevät
naisen luontoa, jota ”emme koskaan opi tuntemaan”. Kivi luonnehtii Kihlauksessa
ajattomasti sukupuolten – ehkä oletettuja - erityispiirteitä ja rakkauden olemusta.

Lopputuloksen voi arvata, mutta kiinnostavien vaiheiden kautta siihen päädytään. Aapelin tuntemus näiden kommervenkkien jälkeen on, että ”Onneton päivä! Onpa sydämmeni kuin leikattu kahdeksi kappaleeksi”.

Vastakohdat ja yleisön oivallukset tosikkomiesten ohi rakentavat komiikkaa. Kieli on kansan puheenpartta sekä herrasväen ja ruotsalaisperäisten sanontojen tavoittelua.

Rakkaus avaa silmät ja tekee sovinnon

Riidat ja konfliktit vaivaavat meidän aikaamme. Yössä ja päivässä naapurukset ovat olleet pitkään riidoissa, mikä tekee Mannilan pojan Tapanin (Julius Lehtinen) ja Keimon sokean tyttären Liisan (Senni Kaavinen) seurustelusta salasuhteen.

Salaperäinen kansannainen Kerttu (Lea Hirvasniemi-Haverinen), jota Kivi nimittää ”erääksi vanhaksi akaksi”, tuo uutta näkökulmaa tuohon vihan keskelle.

Viha näyttää tekevän sokeaksi, josta rakkaus parantaa. Rakkaus avaa silmät ja tuo sovinnon perheiden välille. Liisa saa näkönsä ja ihmettelee, että ”tämä on siis maailma, ihmisten asunto”. Niin,
miksei myös enkelten? Maailman ainutlaatuisuuden kuvaus perustelee meille jälleen kerran, miksi tämä upea maailmamme tulee säilyttää, niin luonto kuin sopu ihmisten välillä.


Liisa Ida Ahlbergin jalanjäljissä

Musiikilla on tärkeä osa ja siitä vastaa Jarmo Romppanen. Rooleihin on jälleen kerran löydetty mainioita esittäjiä. Liisa Senni Kaavisella on maineikas kollega, kun itse Ida Ahlberg näytteli Liisaa ensi kerran näytelmää esitettäessä vuonna 1874.

Taaborin perinteen mukaisesti osa näyttelijöistä on kasvanut nuorten teatterista aikuisten puolelle. Taaborin mäellä aistii nopeasti myös yhteishengen, josta vuosi vuoden perään ammennetaan mainioita elämyksiä.

Ensi-ilta oli 30. kesäkuuta ja esitykset jatkuivat 17.–22. elokuuta.

Kihlaus on Nummisuutarien ja Seitsemän veljeksen jälkeen kolmanneksi eniten Suomen teattereissa esitetty Kiven näytelmä. Taaborilla Kihlaus on nyt viidennen, Yö ja päivä ensimmäisen kerran.

Markku Jalava





Blogimerkinnät kesän 2015 produktiosta Nummisuutarit löytyvät täältä.
Blogimerkinnät kesän 2014 produktiosta Aleksis Kivi löytyvät täältä.
Blogimerkinnät kesän 2013 produktiosta Aleksis Kivi löytyvät täältä.




Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Kivi-juhlat mukana 10.10. juhlallisuuksissa, kuvat vuodeta 2016



Kivi-juhlat oli jälleen mukana Nurmijärvellä Aleksis Kiven patsaan
juhlallisuuksissa. Teatteri Pikku Kivestäkin tunnetut nuoret näyttelijättäret
Senni Kaavinen ja Emma Mäenpää esittivät dramatisoimansa kohtauksen Kiven
näytelmästä Karkurit. Alla tunnelmakuvia Kiven patsaalta!
















18.8.2016 Ihmisiä Nummisuutareiden takana


Kuka olet?
Mikko Hyypiö Klaukkalan Metsäkylästä, eli paljasjalkainen nurmijärveläinen.

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Tulin ensimmäisen kerran mukaan vuonna 2010 Kai Lehtisen Seitsemään veljekseen Toukolan pojaksi. Samalla aloin tekemään myös draamaopastuksia Irjan kanssa ja tällä tiellä ollaan yhä.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Hyvä yhteishenki ja kannustava ilmapiiri on ehdottoomasti siellä kärjessä! Samoin paikkanahan Taaborinvuori on aivan ainutlaatuinen paikka viettää kesäpäiviä ja -iltoja.

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielä esittää Kivi-juhlilla?
Kyllä tämä Eskon rooli on ollut semmoinen unelmien täyttymys. Veljeksiäkin olisi kyllä hauskaa päästä joskus näyttelemään, ehkä sekin aika vielä koittaa joskus.

Mitä roolia esität Nummisuutareissa?
Olen Esko Nummisuutarin poika.

Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
Kyllä Eskon hahmossa on paljon samaa kuin minussa, mutta en kyllä kiihdy niin helposti nollasta sataan kuin Esko tuntuu kiihtyvän.

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
Voi voi niitä on kyllä paljon kertynyt oikeastaan kaikkki Aleksis Kiven runot on mahtavia. Kuuntelen niitä paljon spotifysta esim. Kiven juurilla -yhtyeen kappaleita,suosikkini heiltä on ”Niittu” . Mutta sitaateista ja elämän ohjeista pidän Eskon letkautuksista "Jos ei olis kenkiä ei olis jalkojakaan. Ja ” parempi vuotavan räystään alla, kuin yhteen liitettynä häijyn ämmän kanssa."

Mikä on salainen kykysi?
Teen maailman parhaat mokkapalat, ainakin jos kavereiltani kysytään


Kuka olet?
Irja Rättö, Tuusulan Lahelasta

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Kävin vierailemassa Nummisuutarien hääväessä vuonna 1988, mutta yhtäjaksoisesti olen ollut mukana vuodesta 2000. Tulin mukaan Anna-muoriksi Paavo Liskin Nummisuutareihin. Olin ollut useassa Paavon näytelmässä mukana esim. Syksy 1939 Karjalaisella näyttämöllä.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
- Upea, perinteikäs näyttämö Aleksis Kiven leikkitanhuvilla (Kivi-juhlat on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti vietetty kesäteatteritapahtuma jo vuodesta 1953!)
- Iloinen ja reilu porukka, johon on helppo tulla mukaan.
- Taitavien ammattiohjaajien johdolla tehdään hienoja esityksiä, joissa ei mennä siitä missä aita on matalin.

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielä esittää Kivi-juhlilla?
- Aleksis Kivi -musiikkinäytelmän Charlotta on ollut tähän mennessä haastavin, monipuolisin ja palkitsevin roolini. Musiikki ja ohjaus toimivat päätä huimaavan hyvin yhteen. On kyllä ollut monia muitakin ikimuistettavia rooleja mm. Kreeta, Männistön muori, Viinapannu, Ilmarisen emännän palvelija, maahinen...Aleksis Kiven jutuissa on kiinnostavia henkilöitä runsain mitoin...Canzion ryövärhurnakka voisi olla kiinnostavaa päästä tekemään ;)

Mitä roolia esität Nummisuutareissa?
Olen Eskon äiti Martta.

Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
Yhtä reipas ja aikaansaava varmaan olen, ainakin joskus. Yllätyksellinen. En ole pamputtava "karhu-äiti" ;D

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
"Kuka käsittää tämän maailman rakennusta? Ei ihmislapsi, joka on typerä ja tyhmä kuin määkivä jäärä. Mutta parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun tai mäntyyn. Täällä ollaan vaan." - Seitsemän veljestä

Mikä on salainen kykysi?
Hallitsen hyvin lavatanssit polkasta jiveen ja lattareihin. Tanssiminen on hauskinta kuntoilua mitä tiedän, mutta paria ei ole ollut moneen vuoteen ja taidot kaipaisivat varmasti päivitystä. Kiinnostuneet tanssiharrastajat voivat ottaa yhteyttä esityksen jälkeen ;)


Kuka olet?
Emma tässä moi! Sain just tossa keväällä lakin Kallion ilmaisutaidon lukiosta eli ikää on 19 vuotta.

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Ekaa kertaa Kivijuhlille tulin vasta Nummisuutareihin viime vuonna, mutta oikeastaan olin mukana jo seitsemän viikkoisena kun isä (Nummisuutareissa Sepeteus) esiintyi Seitsemässä veljeksessä - matkustettiin Jenkkilöihin asti! Teatteria ylipäätään olen harrastanut yhdeksän vuotiaasta aika monessa paikassa.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Varmaan ihmiset; teatterilaisissa on sitä jotakin niin Kivi-juhlilla kuin muuallakin! Hyvä meininki, zemppaus ja tietysti kans Atron opettavainen ohjaus. Atro on ollut ihan huippu ohjaaja meille!

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielä esittää Kivi-juhlilla?
Vähän oon Männistön Venlasta haaveillut, mutta monia mielenkiintoisia rooleja on! Musta olis hauskaa esittää myös vaikka Eskoa, koska se on aika monipuolinen ja haastavakin rooli. Kivellä on kauheesti kivoja rooleja, niin on vaikea valita mikä olisi mieluisin... Jaanaa on ollut ihan hauska esittää :D

Mitä roolia esität Nummisuutareissa?
Jaanaa ja kuviteltua piruparkaa

Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
No ei kauheasti, mutta tietysti vähän. Ollaanhan me Jaanan kanssa molemmat nuoria tyttöjä, mutta kyllä Jaana "ajattelee" vähän eri tavalla kuin minä. Jaana on kuitenkin empaattinen ja haluaa olla oikeudenmukainen - sitä minäkin haluan.

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
Tykkään tosi paljon Laulu oravasta -kappaleen/runon sanoista ja molemmista melodioista jotka olen kuullut. Isä lauloi sitä meille aina iltalauluksi kun olimme pieniä. Tunnearvoa se on saanut vielä lisää kun lauloin sitä Nurmijärven musiikkiopiston kuorossa.

Mikä on salainen kykysi?
Mun salainen kykyni on saada ihmiset hyvälle mielelle :)



Kuka olet?
Olen Petri Ojanen, 55-vuotias

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Tulin ensimmäisen kerran Kivi-juhlille vuoden 1999 Nummisuutareihin hääväeksi.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Ylivoimaisesti paras asia on yhteisöllisyys!

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielä esittää Kivi-juhlilla?
Jaa-a... Olviretki ois kiva!

Mitä roolia esität Nummisuutareissa? Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
Topias on nykyinen rooli ja on aika minä!

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
Oravan laulu on suosikkini.

Mikä on salainen kykysi?
Auton rassaus... pakon sanelemana, että pääsee Taaborille! Ja Ukkobändissä soittaminen.


Kuka olet?
Olen Adeyemi, täytän pian 30 vuotta ja olen muuttanut Suomeen Nigeriasta.

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Viime vuonna, mukaan Nummisuutareihin.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Ihmiset, tunnelma sekä grillimakkara. :D

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielää esittää Kivi-juhlilla?
Merimies-Niko on ensimmäinen roolini, eli se on myös mieluisin. Nummisuutareiden hahmoista Iivaria olisi hauska näytellä.

Mitä roolia esität Nummisuutareissa?
Kuten edellä jo selvisi, olen kauan merillä kadoksissa ollut merimies-Niko.

Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
Ei, sillä en koskaan voisi jättää tytärtäni ja lähteä maailmalle, vaikka matkustamisesta pidänkin kuten Niko.

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
"Mitä huolimme passista, olemmehan suomalaisia kaikki!".

Mikä on salainen kykysi?
Koripallo ja tanssiminen.


Kuka olet?
Olen Stella Wnuk, paljasjalkainen tamperelainen (isän isovanhemmat olivat puolalaisia – yleensä kaikki miettivät mistä moinen sukunimi on peräisin). Ikä +50

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Viime kesä oli ensimmäinen kerta, muttei viimeinen!

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Riemukas porukka! Nautin suunnattomasti samanhenkisten ihmisten seurasta

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielä esittää Kivi-juhlilla?
Olen aloittelija-harjoittelija-harrastelijateatterilainen, joten kaikki mitä annetaan, otan riemumielin vastaan

Mitä roolia esität Nummisuutareissa?
Olen onnekas, että saan olla mukana kaikissa kohtauksissa, milloin minäkin, vaikka sitten housut päässä. Olen mm. kuorossa suutarina, hääväessä tanssimassa, metsän menninkäisenä ja nelijalkaisena örkkinä.

Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
Niin hyvä näyttelijä en ole, ettenkö olisi itse minä, kun mm. tanssin iloisessa hääkohtauksessa. Tunnustan myös, että joskus huonoina päivinä voisin vetäistä housut päähäni ja pysyä siellä ihan hiljaa.

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
Olen tykästynyt Nummisuutareissa Topiaksen repliikkiin “Niin muuttuu maailma, Eskoni.”

Mikä on salainen kykysi?
Ei ole salaisia kykyjä, olen melko läpinäkyvä tyyppi muutenkin. Joku voi kuitenkin yllättyä tiedosta, että nautin nikkaroinnista. Kesälomallani olin apumiehenä, kun tehtiin useita kymmeniä neliöitä lisää terassia mökille. Olen myös tehnyt omin pikku kätösin asuntomme ulko-oven edessä olevan terassin. Jos kehtaisin, kulkisin työkaluvyö lanteilla ympäri Klaukkalaa.


Kuka olet?
Olen Janne Lakso

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Ensimmäisen kerran olin mukana vuonna 2011 Seitsemän Veljestä –näytelmässä.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Yhteishenki ja mukavat kanssanäyttelijät.

Mikä on mieluisin roolisi tai mitä roolia haluaisit vielä esittää Kivi-juhlilla?
Emmanuel Stenvall on tähänastisista rooleista ollut mieluisin. Tulevaisuudessa haluaisin päästä näyttelemään jonkun veljeksen roolin Seitsemässä veljeksessä.

Mitä roolia esität Nummisuutareissa?
Olen kuorossa." Mörköoopperassa" olen pääpiru ja siinä on muutama vuorosana.

Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
Itsessä on aina vähän jotain samaa mitä roolihahmossa.

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
Seitsemän Veljestä on paras teos. Timon laulu oravasta on hieno.

Mikä on salainen kykysi?
Huomasin, että osaan melko hyvin laulaa. Lisäksi olisi hyvä oppia tanssimaan. Olisi hyvä myös päästä jonnekin näyttelijäkurssille.


Akseli kuvassa keskellä.

Kuka olet?
17-kesäinen Akseli Lehtinen, tunnetaan myös Aladdinina.

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Lieneekö kesä 2011, jolloin oli Kai Lehtisen ohjaama Seitsemän veljestä, olin huutokauppakakarana.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Ovat lähellä ja kuka tahansa voi olla mukana.

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielä esittää Kivi-juhlilla?
Jaa-a, näyttelen jokaisen roolin omistautuen ja antaumuksella. Tähänastisista suurin roolini on Kivi-juhlilla ollut nuori Aleksis kivi, Aleksis Kivi -näytelmässä vuonna 2013-2014.

Mitä roolia esität Nummisuutareissa?
Puusuutari Jaakko, eli sulhanen.

Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
Ei, pienestä koostani huolimatta, en ole mikään hiiri.

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
Iivarin:" En missään turmeluksen tiellä äiti hyvä", tulee käytettyä aika paljon.

Mikä on salainen kykysi ?
Liikun erinomaisesti paljainjaloin, varsinkin metsässä


Kuka olet?
Nimeni on Jari Peltoniemi ja ikää kertynyt reilut 50v ja siitä olen harrastanut teatteria liki 20v.

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Kivi-juhliille tulin mukaan vuonna 2003 (ystäväni soitti ja sanoi, että oli ilmoittanut minut mukaan ja harjoitukset ovat silloin ja silloin...) Paavo Liskin ohjamaan Nummisuutarin, jossa olin hääväessä.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Yhdessä tekemisen meininki huumorilla kuoritettuna on saanut minut kapuamaan Taaborinvuorelle kesä toisensa jälkeen. Niin eikä sovi unohtaa et paikka on aivan upea.

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielä esittää Kivi-juhlilla?
Mieleen painuvimman roolin tein Seitsemässä Koiraveljeksessä Tammiston Kyöstinä.

Mitä roolia esität Nummisuutareissa?
Tämän kesän Nummisuutareissa on roolini Karrin isäntä ja olen ns. tausta- kuorossa metsänhenkenä ja kuolemanlintuna.

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
Olen oppinut nauttimaan Kiven täkstistä ja joka vuosi siitä on löytynyt aina jotain uutta. Oma suosikkirepliikkini on Tammiston Kyöstiltä ;ÄLÄ MÖLÖÖ AI ÄLÄ MÖLÖÖ.

Mikä on salainen intohimosi?
Matkustamisesta on tullut toinen henkireikä teatterin ohella tähän arkiseen aherrukseen.


Kuka olet?
Timo Kivi 43v

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Viime vuonna, katsomaan Nummisuutareita ja tänä vuonna päädyin jo näyttämölle.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Parasta on saada näytellä hyvien näyttelijöiden kanssa.

Mitä roolia esität Nummisuutareissa?
Nummisuutareissa olen kuorolainen, köyhä ja kurja ja virolaismies Hanssu.

Mikä on salainen kykysi ?
Salainen kykyni/harrastukseni on frisbeegolf, se on mahtavan hauska peli.


Kuka olet?
Satu Eloranta,52 v.

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Olin ensimmäisen kerran jo 90-luvun alussa Mikko Viherjuuren ohjaamassa Seitsemässä veljeksessä. Sitä esitettiin kolmena kesänä.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Miljöö,ilmapiiri ja ihmiset, jotka nauttivat yhdessä kesäteatterin tekemisestä. On myös tärkeää yhä uudestaan tuoda esille kansalliskirjailijamme tuotantoa.

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielä esittää Kivi-juhlilla?
Esitykset,joissa itse olen ollut mukana, ovat olleet musiikkiteatteria ja musiikin mukana olenTaaborille tullut.

Mitä roolia esität Nummisuutareissa?
Tämän kertaisessa esityksessä on musiikki pienemmässä osassa,mutta se ei vähennä mielenkiintoa vähän erilaisempaan "Nummisuutariin" kyläläisenä, Anna-muorina ja piruna.

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
Ehkäpä laulu oravasta sammaleisessa kammiossaan "Seitsemässä veljeksessä":

”Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan..”


Kuka olet? Mikä on roolisi Nummisuutareissa?
Olen Janne Matilainen 33 vuotias. Minulla on Down oireyhtymä. Nummisuutareissa olen kuorossa ja häävieraana.

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Kivi-juhlille tulin ensimmäisen kerran viisi kesää sitten. Pääsin mukaan Kai Lehtisen ohjaamaan Seitsemän Veljestä esitykseen. Olin siinä kyläläisenä huutokauppa kohtauksessa.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Parasta minusta Kivi-juhlissa on näytteleminen. Mieluisin roolini on
Rovastina Aleksis Kivi näytelmässä, siinä minulla oli puherooli. Haluaisin esittää kaikkea, mitä eteen tulee.

Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
En muistuta roolihahmoani. Todellinen minä on minä itse, Janne.

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
Aleksis Kiven teoksista mieluisin on Seitsemän Veljestä ja Makeasti oravainen makaa sammalvuoteellaan...

Mikä on salainen kykysi?
Näyttelemisen lisäksi harrastan talvisin lumilautailua. Suomen Vammaisurheilu-ja liikunta VAU ry on valinnut minut edustamaan Suomea kehitysvammaisten Spesial Olympics talvimaailmankisoihin. Kisat on Itävallassa 14-25.3.2017.Olen kilpaillut lumilautailussa aiemminkin, 2009 Idahossa Usa:ssa ja 2012 Etelä-Koreassa. Sain niistä yhteensä kolme kultamitalia ja yhden hopean.


Kuka olet? Mikä on roolisi Nummisuutareissa?
Tiina Jokelainen 46v. Nummisuutareissa olen mukana "muuttuvassa kuorossa" suutarikuorossa, hääväessä, piruparkana ja metsän vihreänä henkenä kukkopilleineen ja vastaan näyttelijöiden kampauksista.

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Tulin ensimmäisen kerran Kivi-juhlille vuonna 2010, kun minua pyydettiin tekemään kampauksia ja maskeja Hannu Huuskan ohjaamaan "Selman juoniin".

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Kaunis Taaborinvuori meininkeineen ja mahtavine ihmisineen tuntui heti kotoisalta ja hauskalta, joten tälle tielle on jääty. Seuraavana kesänä Kai Lehtinen ohjasi 7 veljestä ja innostuin mukaan näyttämölle
huutokauppaväkeen, kun kampaamon puolelta kerkesin. Veljeksiä esitettiin kaksi kesää. Vuonna 2013 Samuli Reunasen ohjaamassa Aleksis Kiven elämässä jo rohkaistuin castingiin talvella ja sain niin ihanan Hildan roolin, 2014 lisäksi vielä morsiammen roolin. Ja tietysti kaikki kampaukset ja maskit tein muille ja itselle siinä samalla kohtausten välillä :)

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielä esittää Kivi-juhlilla?
Kyllä Hildan rooli" Aleksis Kivi" -näytelmässä on ollut tähän astisesti
suosikkini, mutta kaikki roolit ovat omalla tavallaan hauskoja.

Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
Kyllä todellinen minä taitaa jokaisen hahmon sisältä löytyä, vaikka suosikkihahmoni on ollut Hilda! :)

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
TILULII... ELÄMÄ ON ILOLEIKKKI!!!


Kuka olet? Mikä on roolisi Nummisuutareissa?
Olen Elina Airikkala, 51 vuotta. Nummisuutareissa olen suutarina ja hääväkenä ja humalaisen painajainen ja kuusi.

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Tulin 6 vuotta sitten 8-vuotiaan tyttäreni kanssa yhteiseen harrastukseen. Toivoin ujuttavani näin kansalliskirjailijamme kielen poljentoa vaivihkaa tyttäreni tajuntaan kulttuuriperinnöksi, mitä ei voro vie.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Yhteisöllisyys on parasta. Rento yhdessäolo ja joskus joltain lipsahtaa joku hyvä juttu. Kiva porukka.

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielää esittää Kivi-juhlilla?
Olin tuomari Veijo Meren Aleksis Kivessä ja siinä taisi olla toistaiseksi pisin repla.

Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
Nooh, hääväkenä olen ollut oikeassa elämässä. Ja humalaisen painajainen.

Mikä on salainen kykysi?
Kymmensormijärjestelmä! Kuusi merkkiä sekunnissa!


Lea kuvassa keskellä.

Kuka olet?
Olen Lea Hirvasniemi-Haverinen, Nummisuutaressa roolini on Antres.

Milloin tulit ensimmäisen kerran Kivi-juhlille?
Kivi-juhlille tulin edellisellä vuosituhannella 1992 Mikko Majanlahden ohjaamien Nummisuutareiden kuiskaajaksi ja hääväkeen. Minulle tehtiin oikein oma sininen, upea puku siihen hääväkeen.

Mikä on parasta Kivi-juhlissa?
Vuodesta 1992 asti olen joka kesä polkenut pyörälläni innoissani Taaborinvuorelle, sillä Kivi-juhlissa on parasta yhteisöllisyys, yhdessä tekemisen riemu sekä kansalliskirjailijan tuotannon, elämän ja aikakauden tunnetuksi tekeminen.

Mikä on mieluisin roolisi ja/ tai mitä roolia haluaisit vielää esittää Kivi-juhlilla?
Olen saanut esittää monia mielenkiintoisia rooleja. Olen ollut mm. Taaborinvuoren vanhin Venla, mutta Martan roolista Lehtisen ohjaamissa Nummisuutareissa pidin. Kyllä Antrestakin on mielenkiintoista näytellä. Toivoisin saavani esittää vielä monenlaisia, haastavia rooleja yhdessä meidän Kivi-juhlien taitavien näyttelijöiden kanssa.

Muistuttaako todellinen minäsi roolihahmoa?
Antres on roolini. Antres on todella herkkä, ystävällinen,vilpitön, ehkä hieman höpsö ja hyväsydäminen tyyppi, joka rakastaa luontoa ja kauniita asioita ja tahtoo nähdä hyvää kaikessa. Toivon olevani yhtä ystävällinen ja hyväsydäminen kuin Antres ja pidän kyllä kauniista
asioista.

Mikä on Kiven lempiteos, runo tai sitaatti?
Lempiteokseni Kiven tuotannosta on "Seitsemän veljestä"
Lempirunoni myöskin on Seitsemässä veljeksessä olvea "Timon laulu"
"Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas,
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan..."

Käytän myös paljon sanontaa "Elämä on iloleikki! "

Mikä on salainen kykysi?
Tiesittekö, että myös minä olen ohjannut Nummisuutarit Taaborinvuorelle vuosina 1996- 1997 ? Kyse oli Kaarina Helakisan sovituksesta lapsille. Ohjaan edelleen sekä lapsia että aikuisia. Niin ja olen Kivi-juhlien johtokunnan puheenjohtaja : )


15.8.2016 Kesäteatterikausi käynnissä

Nummisuutarit ovat palanneet Taaborinvuorelle koko huonekuntansa voimin! Ensi-ilta oli lauantaina ja toinen esitys sunnuntaina. Nyt yhden välipäivän jälkeen Esko ja muut nähdään mäellä jälleen tiistaina 16.8. Mukaan mahtuu vielä! Esityspäivät kellonaikoineen etusivulla.

Viikonloppuna satoi vettä ympäri Suomen, mutta nähtiin Taaborilla auringonpaistettakin! Ja onneksi meillä on katos suojaamassa katsojia. Tässä muutamia kuvia viikonlopulta:






Kesän uutuustuote myyntipisteellämme: Mustat tai harmaat H-mallin henkselit Seitsemän veljeksen tekstillä! Hinta 25€. Loistava lahjaidea!


13.12.2015 Impivaaran joulu - joulujuhla meiltä teille

Lucianpäivänä Nurmijärven Yhteiskoulussa vietettiin Impivaaran joulua. Saimme nähdä loistavia Teatteri Pikku Kiven esityksiä, Eskon monologin, kirjasta karanneen Männistön Venlan, Jukolan Tiernapojat ja vaikka mitä muuta, yhteislaulua unohtamatta! Tästä on tullut hieno perinne - Impivaaran joulua on nyt vietetty jo kolmena vuonna. Tässä muutamia kuvia illan juhlasta:

impivaara1.jpg
Esitystä katseli sivusta myös päähenkilö, itse Aleksis.

impivaara2.jpg

impivaara3.jpg
impivaara4.jpg
impivaara5.jpg
impivaara6.jpg

Lämmin kiitos kaikille mukana olleille, sekä näyttelijöille että yleisölle!


25.10.2015 "Luukut laitettu ja mäellä hiljaista"

kuva_2.JPG

Taaborinvuori pääsi talviunilleen odottamaan ensi kesää, jolloin vauhdikas Nummisuutareiden huonekunta jälleen Atro Kahiluodon ohjaamana palaa!

kuva_3.JPG

kuva_4.JPG

kuva_5.JPG